Ajatuksia elämästä ja eläimistä

Aamukanalan aamukatastrofi

Tiistai 28.7.2015

Heräsin aamuviideltä melkoiseen kanalamellakkaan ja tietysti tihkusateessa viiletin aamutakki-kalossi-yhdistelmässä katsomaan mitä on tekeillä. Pahinta pelkäsin, kun olin eilen laittanut kolmeviikkoiset tiput muiden sekaan.

Kanalassa neljä rouvaa istui orrella, joista yksi huusi kuin tuli pyrstön alla, loput kolme kotkotti, äitikana potpotti lattiapesässä lapsilleen, tiput piipitti ja kukko kiekui takapuoli pitkällä.

Tilanne oli kuitenkin lähinnä koominen: joku pöljä oli munia pötkäyttänyt orrella istuessaan, muna oli tippunut alhaalla pesässä olevan äitikanan ja lasten nenän eteen ja tietysti särkynyt. Tiput vetelivät äidin komennuksesta keltuaista mahaansa ja kukko kiersi kiekumistaan nikotellen rinkiä lattialla.

Kanan kieltä paremmin tuntematta keskustelu kuulosti suunnilleen tältä:
- Pöljäkana: MIE OOON TIPUTTANU MIUN MUNAN! SE ON RIKKI! ÄÄÄÄ
- 2. Kana: mitä mie sanoin ei siitä mitään tuu jos ei kehdata mennä pesään saakka on se tuo nykyajan latteäitihomma tommosta ei viitsitä mitään tehdä kunnolla vaan sinne vaan heitetään munat mihin sattuu ja miten huvittaa ja väärin päin orrellakin istuu ja tässä se sitten nähdään miten siinä käy kun on vaan oma nahka tärkein
- 3. Kana: voikauheeta nyt siltä tippu muna tonne ja noi toiset syö sitä tää on ihan kauheeta mie en enää ikinä uskalla nukkua täällä orrella jos miultakin muna putoo
- 4. Kana: yks muna sinne tänne ei tee mitään antaa olla mennään nukkumaan vielä ei tässä nyt tarvii mitään mellakkaa nostaa tuleehan noita uusia joka päivä
- Äitikana: noniin lapset, siitä vaan otatte hyvää ruokaa ja tuosta vähän lisää ja minäpä pienin tätä kuorta vähän niin siitä vielä pikkuisen lisää
- Kukko: A-KAT HIL-JAAAA, A-KAT HIL-JAAA

Raivasin munanroippeet, laskin kukon kanalasta aitaukseen, tarjosin sille rauhoittavaksi vähän ruokaa ja mökki hiljeni. Lähdin takaisin tunniksi nukkumaan.

Kommentoi kirjoitusta.