Tervetuloa kotisivuilleni!
Täällä on juttua harrastuksistani, matkoistani sekä kanalaharrastuksestani.

Tipu vai paisti?

Tiistai 19.7.2016 - Laura Jormanainen

Aamun murhe löytyi kanan pesästä. En ole ennen nähnyt äitikanan littanaksi tallustelemaa kananmunaa, jonka se ensin on hautonut melkein valmiiksi. Pahalle mielelle tulin keskentekoisen tipuparan vuoksi. Lie ollut vahinko pesäänsä raivokkaasti varjelevalta äitikanalta, mutta kurja fiilis tähän päivään siitä tuli. Toinen tipu löytyi kuolleena pesän ulkopuolelta. Se piipitti vielä eilen illalla.

En saanut tuttavalta sympatiaa tähän menetykseen. Hänen näkemyksensä oli, että mikä siinä nyt murehduttaa, kun etkös sinä niitä pataan kasvata kuitenkin. Pihallasikin temmeltää pari kukkopoikaa, joista toinen on jo nimetty Paistiksi ja toinen Pihviksi. Söpöjä tipuja nekin. Joten mikä ero?

Missähän kohtaa minulla menee omassa ajatuksessani se raja, että hartaasti odotetusta pikkutipusta tulee ruokaa? Välillä on ainakin se vaihe, kun olen opettanut sitä äitikanan kanssa syömään nökönen kerrallaan ja järjestänyt sille sellaiset olosuhteet missä kukaan ei käy kimppuun. Olen pitänyt puhtaana ja lämpimänä ja ihastellut kanalapsen puuhia. Tarjonnut herkkuja ja katsonut miten siitä kasvaa omannäköisensä elukka.

Näitä omia elukoita on meillä pataan laitettu muutamia, eikä niistä siinä kohti ole huonoa omaatuntoa tunnettu, koska kotipihalla tipusta saakka itse kasvatettu kana maistuu kyllä monessa mielessä erikoisen hyvälle. Jossain kohtaa huolenpito muuttuu ruuantuotannoksi ja söpö tipu marinoiduksi paistiksi. Äidillinen kotiruuantuottaja minussa tykkää laittaa ruokaa lämmöllä hoidetuista, vapaana viipottaneista, onnellisista kanoista.

Pesään jäi vielä aamulla kolme munaa. Toivottavasti niistä tulee vielä niitä tipuja.

13725087_10208396236617081_727627333514111667_o_428x500.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Lisää kirjoituksia